Ensin on ymmärrettävä, mistä on kyse – vasta sitten löytyy keinoja, jotka aidosti toimivat ja koskettavat kaikenikäisiä. On tärkeää pysähtyä erityisesti nuorten ja ikäihmisten eroihin – ei siksi, että ne erottavat meitä, vaan koska niiden tunnistaminen auttaa rakentamaan merkityksellisiä yhteyksiä. Toimintaan tarvitaan meitä kaikkia.
Sukupolvien välistä yhteyttä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Ennakkoluulot voivat saada meidät kuvittelemaan, ettei meillä ole toisillemme mitään annettavaa – vaikka todellisuudessa olemme yllättävän samanlaisia. Meitä yhdistää ihmisyys sekä tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi.
Ikäihmiset ovat eläneet maailmassa, jota nuoret eivät täysin ymmärrä. Nuoret taas elävät ajassa, jonka vauhti voi tuntua vanhemmille vieraalta. Kuitenkin, kun nuoret jakavat digiosaamistaan, ikäihmiset voivat hyötyä uusista taidoista ja mahdollisuuksista. Samalla nuoret saavat ikäihmisistä turvallisen ja kokeneen vanhemman, joka voi tarjota elämänohjeita ja näkökulmia. Tämä on kaksinkauppa: ikäihmiset saavat arvostusta ja nuoret saavat turvaa ja näkökulmia.
Tarvitaan konkreettisia tekoja: matalan kynnyksen toimintaa, yhteisöllisiä tiloja ja arjen saavutettavia kohtaamisia – jokaiselle sopivilla tavoilla.